Viivästyskorko työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisessa korvausasiassa

Korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on 7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain tarkoittama viitekorko. Lain 6 § koskee viivästyskorkoa velalle, jonka eräpäivä ei ole määrätty. Lain 7 § määrää vahingonkorvaukselle tai vastaavalle velalle viivästyskoron maksettavaksi, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 9 §:n mukaan 6 §:ssä ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velanmaksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi, tai jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien.

Oikea tulkinta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvausvelvoitteen osalta on, että viivästyskorko on tuomittava maksettavaksi haasteen tiedoksiannosta lukien. Tämä perustuu siihen, että kysymys ei ole sellaisen vahingon korvaamisesta, jonka määrä tulisi selvitetyksi vasta oikeudenkäynnissä. Kysymys on harkinnanvaraisesta asteikkokorvauksesta, jossa syntyneen vahingon määrä on vain yksi elementti käräjäoikeuden harkinnassa.

Käräjäoikeus harkitsee korvauksen asteikolla, jossa enimmäismäärä on 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Tuomioistuin käyttää harkintavaltaa ottaen korvauksen suuruutta määrättäessä huomioon työtä vaille jäämisen arvioidun keston ja ansionmenetyksen, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä olleen kestoajan, työsuhteen keston, työntekijän iän ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antaman aiheen työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Edellä todetut tuomioistuimen harkintaan vaikuttavat seikat esitetään jo haastehakemuksessa. Koska harkintaan vaikuttavat perusteet on todettu suoraan laissa, tietää myös työnantaja lähtökohtaisesti kaikki perusteet, jotka korvauksen määrään vaikuttavat. Työnantajan pitää olla tietoinen harkintaan vaikuttavista seikoista myös sillä perusteella, että kun työnantaja on irtisanonut työntekijän, työnantajalla on tulkintaetuoikeutensa perusteella riski siitä, että irtisanominen voi olla työsopimuslain vastainen.

Näin ollen työntekijä voi esittää vapaasti 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen perustellen vaatimusta työsopimuslaissa tarkoitetuilla perusteilla, koska kysymys on joka tapauksessa tuomioistuimen kokonaisharkinnalla tehtävästä korvauksen määrää koskevasta päätöksestä.

Kysymys ei siis ole sellaisesta korkolain 7 §:n tarkoittamasta tapauksesta, jossa viivästyskoron alkaminen edellyttäisi työntekijältä tuossa pykälässä edellytettyä selvitystä. Työnantajallahan on itsellään velvollisuus ja mahdollisuus hankkia se selvitys, mitä tuossa lainkohdassa tarkoitetaan.

Vanhan työsopimuslain ajalta on olemassa kaksi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua vuodelta 1997. Ne koskivat työnantajan velvollisuutta suorittaa työntekijälle vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin perusteella. Kyseinen työsopimuslain säännös koski nimenomaisesti vahingonkorvausta ja siinä oli kysymys täyden vahingon korvaamisen periaatteen toteuttamisesta. Jos kysymyksessä oli taloudellis-tuotannollisella perusteella suoritettu laiton irtisanominen, oli työnantajalla velvollisuus korvata tällä tavalla aiheuttamansa taloudellinen vahinko työntekijälle irtisanomisesta alkaen siihen saakka, kun käräjäoikeus antoi asiassa tuomion. Näin ollen vahingon määrä selvisi vasta oikeudenkäynnin loppuessa, kun nähtiin mihin saakka työttömyys oli jatkunut. Työnantaja saattoi tulla velvolliseksi suorittamaan lisää vahingonkorvausta uudessakin oikeudenkäynnissä, jos vahinkoa edelleen kertyi tuomion jälkeen. Kysymys ei siis ollut lainkaan harkinnanvaraisesta seikasta. Mikäli esitti vahingonkorvausvaatimuksen, joka ajallisesti ylitti jutun päättymispäivän käräjäoikeudessa, hylättiin vaatimus ennenaikaisena.

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut ovat saaneet osakseen ankaraa kritiikkiä ja tiedepiireissä näitä ratkaisuja on yleisesti pidetty virheellisinä. Näillä vanhoilla ennakkoratkaisuilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä uuden työsopimuslain mukaisessa korvausjärjestelmässä.

Vanhan työsopimuslain 47f §:n mukaan työnantaja tuomittiin korvausvelvolliseksi, jos irtisanominen oli suoritettu riittämättömien henkilösyiden johdosta. Kysymys oli vastaavanlaisesta asteikkokorvauksesta, joka uudessa työsopimuslaissa koskee sekä henkilöperusteisia että kollektiiviperusteisia työsuhteiden päättämisiä. Yksiselitteinen oikeuskäytäntö vanhan työsopimuslain aikaankin oli työsopimuslain 47f §:n tulkinnassa se, että viivästyskorko lähti juoksemaan haasteen tiedoksiannosta lukien.

Tiedossa ei ole, että edes hovioikeustasolla olisi vanhan lain aikaan syntynyt sellaista käytäntöä, että viivästyskorko olisi määrätty alkamaan mainittujen korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaisesti vasta tuomion antamisesta lukien.

Vastaavasti täysin yksiselitteinen oikeuskäytäntö on olemassa siitä, että jos työnantaja tuomitaan maksamaan yhteistoimintalain mukaista hyvitystä, yhdenvertaisuuslain tarkoittamaa hyvitystä tai tasa-arvolain mukaista hyvitystä, viivästyskorko lähtee juoksemaan haasteen tiedoksiannosta lukien. Näissä tilanteissa on kysymys vastaavanlaisesta kokonaisarvioinnista kuin voimassa olevan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n tarkoittamassa korvausjärjestelmässä.

Jos joku väittää, että viivästyskorkoa olisi tuomittava työsopimuslain 12 luvun 2 §:n tarkoittamalle korvaukselle vasta käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien, olisi väitteen esittäjän pystyttävä esittämään tätä väitettään tukevaa oikeuskäytäntöä, koska väite poikkeaa selvästi vallitsevasta kannasta nykyisen työsopimuslain ajalta sekä myös vanhan työsopimuslain ajalta koskien siinä säädettyä 47f §:n mukaista asteikkokorvausta.

takaisin