Oikeusjuttujamme

12.12.2011: Syrjintäolettaman ja ”muun hyväksyttävän syyn” arviointia käräjäoikeudessa

Pirkanmaan käräjäoikeus antoi 9.12.2011  tuomion toimistomme (Olavi Hölttä) hoitamassa tasa-arvoriidassa. Jutussa oli kysymys siitä, oliko virkaan valitsematta jäänyttä henkilöä syrjitty sukupuolensa perusteella ja minkä suuruinen hyvitys tästä tasa-arvolain mukaan olisi tullut suorittaa.

Käräjäoikeus katsoi, että sekä valitsematta jääneellä että valitulla oli muodollinen pätevyys haettavaan virkaan. Valitsematta jäänyt katsottiin ammattikokemuksensa perusteella virkaan valittua ansioituneemmaksi. Virkaan valitsematta jäänyttä pidettiin myös ansioituneempana siltä kannalta, miten työnhakuilmoituksessa oli todettu tietynlaisen koulutuksen tuntemus eduksi. Myös kokonaisarvionaan käräjäoikeus katsoi kantajan olleen virkaan valittua ansioituneempi, minkä johdosta syntyi syrjintäolettama.

Valitsematta jätettyä kantajaa ei kutsuttu lainkaan haastatteluun. Käräjäoikeus totesi, että jos ansioituneempaa henkilöä ei ole kutsuttu haastatteluun, ei hänen valitsematta jättämistään voida yleensä perustella sillä,  että valittu on soveltunut tehtävään paremmin. Käräjäoikeus päätyi ratkaistussa tapauksessa  tästä yleisperiaatteesta poiketen kuitenkin siihen, että työnantaja oli pystynyt ilman haastatteluakin arvioimaan ja vertailemaan soveltuvuuden tehtävään pätevästi.

Vastaan puhuneista seikoista huolimatta käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että virkaan valittu oli henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi soveltunut virkaan paremmin kuin valitsematta jäänyt. Valinnalle oli tämän vuoksi ollut ”muu hyväksyttävä syy kuin valitun sukupuoli”.

Kantaja joutui korvaamaan myös vastapuolensa oikeudenkäyntikulut siitä huolimatta, että hän oli pystynyt osoittamaan asiassa syrjintäolettaman syntymisen.

Oikeusturvan kannalta on huono, että jutun hävinnyt yksityishenkilö joutuu korvaamaan jopa julkisyhteisön oikeudenkäyntikulut kokonaan, vaikka oikeudenkäynnin nostaminen on osoittautunut sinänsä aiheelliseksi, kun syrjintäolettama on osoitettu. Kun kysymys on viranomaisen tekemästä valinnasta, ei valinnan lainmukaisuutta ole käytännössä mahdollisuutta muulla tavalla saada selvitetyksi kuin saattamalla asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän kaltaiset oikeudenkäyntikuluratkaisut ovat omiaan estämään työhön valitsematta jääneiden henkilöiden oikeusturvan toteutumista.